Tarkasteletko oikeita lukuja, kun valitset ääntä eristäviä viemäreitä?
Tässä kerromme erilaisista äänimittauksista ja opastamme sopivien tuotteiden valinnassa.
Mitä runko- ja ilmaäänet ovat?
Viemäriputkia valitessasi sinun on varmistettava, että putket täyttävät asennettuina äänitasovaatimukset, jotka taloteknisille järjestelmille on asetettu ympäristöministeriön asetuksella 796/2017. Mutta mistä tiedät, kiinnitätkö huomiota oikeisiin äänitasoa kuvaaviin lukuihin, kun valitset ääntä eristäviä viemäreitä? Pitäisikö huomio kiinnittää runkoääniin vai ilmaääniin, ja mitä eroa niillä ylipäänsä on?
Viemäriputkien materiaalin paksuus ja tiheys ratkaisevat, kuinka hyvin putket itsessään eristävät ääntä. Mitä paksumpi ja painavampi putki, sitä parempi ääneneristys. Useimpien viemäriputkien ääniominaisuudet testataan riippumattomissa laboratorioissa, joista suosituimpia on saksalainen Fraunhofer-instituutti. Siellä putket asennetaan erityiseen testirakennukseen sen varmistamiseksi, että testausmenetelmät ja -olosuhteet ovat kaikille putkille samat.
Miksi äänityyppien erolla on merkitystä?
Fraunhofer-instituutin raportissa putkille ilmoitetaan kaksi testitulosta: runkoäänten ja ilmaäänten taso. Kaikki eivät vaikuta tuntevan äänityyppien eroa, vaan putket valitaan yksinkertaisesti alhaisempien tulosten eli runkoäänten perusteella. Monesti se onkin ihan hyvä ratkaisu. Koska Fraunhoferin testitulokset kuitenkin ovat peräisin testiympäristöstä, jossa on käytetty tiettyjä rakennusmateriaaleja, testeissä mitattu runkoäänten taso ei suoranaisesti kerro runkoäänten johtumisesta muunlaisissa rakenteissa. Todellisen rakennuksen runkoäänet poikkeavat testituloksista materiaalivalintojen mukaisesti.
Seuraavassa kerromme kahden eri äänityypin mittaamisesta ja siitä, mitä voi seurata, jos tekee putkivalinnan väärillä perusteilla. Esittelemme myös Fraunhofer-instituutin testiympäristöä ja mittauskohteita.
Tiesitkö, että...
Fraunhoferin raportin sisältö
Fraunhofer-instituutin tutkimusraportti sisältää erilaisten melutasomittausten tuloksia. Ilma- ja runkoäänten mittaamisen lisäksi tutkimuslaitos on testannut putkia erilaisilla virtaamilla. Yleisimmin ilmoitettavat melutason mittaustulokset on saatu 2,0 litran virtaamalla. Se on vesimäärä, joka putkessa kulkee tavallisesti wc:n vetämisen jälkeen, ja sama virtaama, johon talotekniset melutasomääräykset perustuvat. Fraunhoferin raportissa kuvataan yksityiskohtaisesti myös testirakenteet käytettyjä putkikannakkeita ja seinän paksuuksia myöten sekä standardit, joita testeihin on sovellettu.
Runko- ja ilmaäänten ero
Ilmaäänet ovat melua, joka putkista kuuluu niiden asennustilassa. Materiaalin paino ja kotelointi vaimentavat ilmaääniä.
Runkoäänet puolestaan ovat melua, joka putkista syntyy sen jälkeen, kun putkessa kulkevan veden aiheuttama ääni on siirtynyt rakennuksen rakenteisiin, kuten seiniin, putkikannakkeisiin tai kiinnikkeisiin. Runkoääniä vaimentavat materiaalien elastisuus sekä putkikannakkeiden ja läpivientien eristeet.
Runkoäänet eivät ole vakio
Runkoäänten mittaustulokset näyttävät tavallisesti paperilla oikein hyviltä, sillä niiden taso on usein huomattavasti matalampi kuin ilmaäänten. Mittaustulokset täyttävät leikiten melutasolle asetettavat tekniset vaatimukset. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että vaatimukset täyttyisivät rakennuskohteen kaikissa osissa.
Ensinnäkin putkikannakkeiden, seinäkiinnikkeiden ja seinämateriaalien rooli putkien melun vaimentamisessa on suuri. Runkoääniä voidaan siis soveltaa ainoastaan huoneisiin, joihin melu siirtyy rakennuksen rakenteita pitkin, ei putkien varsinaiseen asennustilaan.
Toisekseen testitulokset pätevät vain silloin, jos rakennuskohteen putket asennetaan materiaaleiltaan samanlaiseen ympäristöön ja vastaavilla tarvikkeilla kuin Fraunhoferin testiympäristössä.
Ilmaääniä tarkkaillaan asennuksissa
Ilmaäänten mittaustulokset ovat selvästi luotettavampia kuin runkoäänten: putken itsensä tuottama ääni pysyy samana putken asennusympäristöstä riippumatta. Ilmaääniä voi kuitenkin tarkkailla ainoastaan asennuksissa, joissa putket vedetään kuilussa tai peitetään muulla tavoin. Suunnitteluvaiheessa ilmaääniä koskevien teknisten vaatimusten täyttymisen voi varmistaa laskemalla, miten ja millä materiaaleilla putket tulee koteloida.
Suhtaudu testituloksiin kriittisesti
Jos otat runkoäänet suunnittelun lähtökohdaksi valitessasi ääntä eristäviä viemäriputkia kohteeseesi, saatat päätyä ratkaisuun, joka ei kaikissa tiloissa täytä rakennusteknisiä vaatimuksia. Jos taas valitset perustaksi ilmaäänet, pystyt itse jossakin määrin hallitsemaan niitä hankkeessa.
Parhaat takeet melutasovaatimusten noudattamisesta kuitenkin saadaan tekemällä kohteesta huonetilakohtaiset laskelmat, joissa otetaan huomioon runkoäänten johtuminen ja todelliset käytettävät materiaalit.
Jos luottaa sokeasti testituloksiin, vaarana on, että tarkistusmittausten perusteella joudutaan vaihtamaan putket tai parantamaan niiden ääneneristystä jälkikäteen – ja se vie aikaa ja rahaa. Jos lähtökohdaksi otetaan putkien ilmaäänten taso, siitä vähennetään rakennusmateriaalien vaikutus putkien ollessa asennettuna esimerkiksi kipsilevyn taakse, kiviseinän sisälle tai välipohjaan. Jäljelle jäävä melutaso on se, joka putkesta leviää huonetilaan asennuspuolella.
Lue myös artikkelit:
Tiedätkö, minkä tyyppisiä ääniä rakennuksissa syntyy ja mikä niiden vaikutus kokonaismelutasoon on?
Melulaskelmissa 1 + 1 ei ole 2
Talotekniikan ääneneristyksen optimointi kiinteistön suunnittelussa ja toteutuksessa
Miten standardien EN 14366 ja DIN 4109 mukaan tehdyt melumittaukset eroavat toisistaan?
